Laatikon haku

Yölento Darwiniin oli yhtä tuskaa, ei saanut nukuttua yhtään. Darwinissa jännitin mitä aussitulli sanoo kun merkkasin papereihin että on ruokaa mukana, no ei sanonut käytännössä mitään, yksi virkailija kysyi aiheesta ja kun sanoin että karkit kyseessä, niin matka jatkui suoraan ulos.
Jaska ja Jarno jäivät "immigrationin" tenttiin merkatun ammattinsa vuoksi. Molemmilla oli ammatti kohtaan merkattu insinööri, tulli epäili kauppamiehiksi ja pääsivät jäykempään tenttiin, ei siinäkään tosin 10 minuuttia kauempaa mennyt. Kyselivät että eivätkö tosiaan ole töihin tulossa vaan vain lomalle.. Pekan matkatavarat tarkastettiin ihan muuten vain, ilmeisesti niin epäilyttävä tyyppi kyseessä.
Kentällä ei ollut kuin pieni kioski, todella turha paikka. Oleskeltiin siellä silti pari tuntia. Kentältä ajettiin taksilla keskustaan ja pyydettiin kuskia viemään meidät aamupalaa tarjoavaan paikkaan.
Kuppila oli ihan keskustassa ja tarjoilut olivat ihan ok, ihmetytti vain hieman tympeän oloinen palvelu, ei osattu edes ole hyvä sanoa. Käveltiin sitten rantaan kuluttamaan aikaa.

Autonhakupaikalle Britzille mentiin jo yhdeksältä, eläteltiin toiveita että paikalla olisi ollut jokua antamassa autoa jo vähän aukioloaikaa aiemmin. No paikalla oli kyllä toimiston tädit, mutta ovet aukesi vasta tasan kymmeneltä. Eli sama nuiva palvelu jatkui kuin aamiaisbaarissakin. Kun varausselvittelyssä päästiin vauhtiin tuli palveluun parannusta, meille ajateltu vuokra-auto oli ollut kolarissa joten se oli päivitetty isompaan 6 paikkaiseen malliin. Se ei ollut vielä luovutusvalmis, sanottiin että pari tuntia menee valmistelussa.Saatiin käyttöön laina-auto jolla käytiin ostamassa tarvikkeita reissuun sillävälin kun varsinaista matkakoppia viriteltiin kuntoon. Hyppäsin itse puikkoihin ensiksi ja saatiin näin ensituntuma vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Oli aluksi tosi kummallista ajaa vasemmalla, vaikka kokemusta briteistä olikin alla, tosin moottoripyörällä. Jaskaa lukuunottamatta kaikki kokeilivat ajoa lantikalla. Sopivan kaupan löytäminen oli työn takana, ei millään meinannut löytyä normaalia ruokakauppaa. Saatiin kuitenkin vedet ja mehut hankittua ja suunnattiin takaisin vuokraamoon missä Mersu oli valmiina odottelemassa.
Lähdettiin ajamaan kohti Kakadun luonnonpuistoa ja matkalal kävi viimeistään selväksi että väsymys alkoi ottaa miehistä voiton, kaikki olivat aivan puhki pitkän valvomisjakson jäljiltä. Tarkoitus oli ehtiä ajamaan Kakadun läpi jo tiistaina mutta jouduimme pysähtymään Kakadun alkupuolella leirintäalueelle noin neljän, viiden tienoilla. Kävimme suihkussa ja kävimme nukkumaan seitsemän tienoilla.

12 tunnin unien jälkeen olo oli aivan toinen ja päästiin jatkamaan matkaa paremmalla fiiliksellä. Kävi nopeasti selväksi että Kakadussa ei ollut juuri nähtävää (paitsi kakaduja ;), ei aiemmin oltu nähtykään papukaijoja luonnossa..) ilman nelivetoautoa. Tosin nelivedollakin nähtävä olisi jäänyt vähiin, koska suurinosa teistä oli suljettu sadekauden vuoksi. Käytiin kuitenkin yksi polun päässä ollut näköalapaikka katsomassa.
Syötiin lounas Kathrinen kaupungissa, ei tosin löytynyt muuta kuin pari pikaruokalaa. Pine Kreekissä tilanne oli vielä surkeampi, ei löydetty ainuttakaan ruokapaikkaa. Ihme touhua. Ruoka on melkolailla kallista, Subway / hampparibaari ateriasta saa maksaa n. 11 dollaria. Muutenkin hintataso on pohjoisessa korkea, diiseli esimerkiksi aivan suomihinnoissa ja elintarvikkeet kalliimpia.

Ollaan nyt ajelemassa kohti Matarangan kuumia lähteitä, ajateltiin käydä uimassa.. Matkaa jäljellä tässä vaiheessa 7km. Palaillaan astialle.

update: Ensimmäinen kenguru bongattu! 24.2. 17:10.